Sähköautoa tankataan eli akkua ladataan omasta liitymästä tai milloin missäkin. Vihreä väri kuvaa monissa yhteyksissä sähkön luontoystävällisyyttä. Kuitenkin vihreän kaapelin käyttäjä voi ladata autoaan haitallisemmalla sähköllä kuin mustan kaapelin käyttäjä. Toisesta liittymästä voi tulla ympäristöystävällisempää sähköä kuin toisesta!
Koska sähkön tuotanto ei ole keskimäärin täysin CO2-vapaata, ei sähköautoilukaan sitä ole. Valtiovalta voi monin tavoin ohjailla, millaista sähköä halutaan käytettävän. Kuluttajilla on myös valinnanvapauden myötä valtaa vaikuttaa asiaan. Sähköliittymän omistaja voi nykyään valita, millaista sähköä haluaa liittymäänsä toimitettavan – siis teoriassa.
Käytännössä tuulisähkön tilaajalle voi tulla ydinenergialla tuotettua sähköä, koska sähköverkko ei voi toimittaa naapureille eri lähteistä tulevaa sähköä. Taustalla on alkuperätakuujärjestelmä, jossa Fingrid valvoo, ettei kukaan myy enempää määrätyllä tavalla tuotettua sähköä, kuin on tuottanut. Jos Suomessa liian moni haluaisi määrätynlaista sähköä, tuottajat joutuisivat myymään ei-oota tai investoimaan haluttuun sähköntuotantoon lisää.
Matkan varrella olevista latureista kuluttaja ei tiedä, millaista sähköä niihin toimitetaan. Pitäisikö latausasemiin lisätä tieto, millaista sähköä kuluttaja sieltä saa? Eli haluaako kuluttaja tietää, millaista sähköä latausaseman omistaja on hankkinut. Vai riittääkö toistaiseksi tieto, että johdosta tuleva energia on keskimäärin ympäristöystävällisempää kuin letkusta tuleva vaihtoehto?
Merkintä sähkön alkuperästä tulee latausasemiin kahdella tavalla, kuluttajien tai lainsäätäjän vaatimuksesta. Niin, kolmas vaihtoehto on vielä se, että latausaseman omistaja näkee sen kilpailutekijäksi!
Koska kommentointia ei ole avattu, voit kommentoida tekstiä viestillä osoitteeseen posti@piuhassa.fi.