Torimyyjien mittalaitteet ovat tiukassa valvonnassa. Esimerkiksi vaakojen on täytettävä mittauslaitelain vaatimukset. Tukes.fi: ”Torikaupassa ja siihen verrattavassa kausituotteiden myynnissä myyjä saa mitata tuotteiden määrää hinnanmääritystä varten vain sellaisilla vaaoilla, kapoilla tai lieriömitoilla, jotka täyttävät mittauslaitelain vaatimukset. Kappojen ja lieriöiden valmistuksen hyväksyy tarkastuslaitos.”
Sähköautoilijalle saa vuokrata pysäköintipaikkaa parin euron tuntihinnalla niin, että vuokraan sisältyy sähkön latausoikeus. Tästä paikan vuokraamisesta on pakko olla kyse, koska aikaan pysäköintipaikan käyttö perustuu ja sähkön osalta ei edellytetä minkäänlaista mittausta. Käytännössä aikaveloitteisesti saatavan sähköenergian määrä vaihtelee, joskus paljonkin. Miten laki sallii tällaisen käytännön? Vaikka kyse onkin näkymättömästä tuotteesta, on sen mittaamiseen kehitetty hyvinkin tarkkoja menetelmiä.
Mittauslaitelain kohdassa 2§ Lain soveltamisala mainitaan ”Tässä laissa säädetään mittauslaitteille ja -menetelmille asetettavista vaatimuksista ja niiden varmentamiseen liittyvistä toimenpiteistä, kun mittauslaitetta ja -menetelmää käytetään:
1) elinkeinotoiminnassa tuotteen tai palvelun hinnan taikka muun taloudellisen edun määrittämiseen mittaustulosten perusteella…”
Latauspisteillä on ensisijainen tarkoitus myydä sähköä, ei pysäköintiä. Sähkön myynti on täysin rinnastettavissa polttoaineen myyntiin. Jos sähkön yksikkönä on kWh, ei sitä voi myydä pelkällä yksiköllä h, myös kilowatit tulisi mitata, sanoo maalaisjärki. Tai sitten pitää mansikoita voida myydä sen mukaan paljonko poimimiseen on mennyt aikaa. Kun ostaja ostaa tunnin poimittuja mansikoita, ei hänellä ole oikeutta saada tietää saamaansa määrää etukäteen, ennen maksamista. Ostaja voi vain toivoa, että kohdalle sattuu nopea poimija.
Jos joku löytää hyviä perusteluja miksi aikaperusteinen sähkön myynti tulisi sallia ja on oikein ja kohtuullista, kirjataan niitä tähän mielihyvin! Laita viesti osoitteeseen posti@piuhassa.fi